Kuvamuistoja vuodelta 2012, hyväntuulen ruokaa ja juomaa

Kuvaan usein ruokaa; matkoilla, ravintoloissa ja kotona. Monet kuvaavat kauniita ruoka-annoksia ravintoloissa ennen niiden syömistä. Facebookpäivitykset ja blogit pursuavat hurmaavia ruokakuvia.

Omaa kuvatuotantoa seuraavassa. Ennen leikkausta pidin mm. näistä:

Ystävän valmistamat ja mökkimaisemissa nautitut simpukat. Sallittu herkku tulevaisuudessakin, mutta tuolla hetkellä söin monta lautasellista, ja hörpin valkoviini-kermaliemet päälle. Jatkossa siis maltillisemmin.

*

Viime kesänä parvekkeellani nautitut omatekoinen coleslaw-salaatti ja itsetehdyt lohkoperunat. Näitäkin jatkossa siis hillitysti. Kaali voi olla turhan karkeaa, ja perunat liian paistettuja pienelle mahalaukulleni jatkossa, mutta ehkä kokeilen kuitenkin jossain vaiheessa.

*

Rakastan tapaksia. Erityisesti näitä Espanjassa ystävän luona nautittuja. Pöydässä oli erilaisia lihoja ja juustoja, sekä paahdettua maalaisleipää raastetun ja maustetun tomaatin kera.

*

Ja kyllä oli makoisia, napsuvia makkaroita Frankfurtin lentokentällä kera hyvin maustetun perunasalaatin ja tumman leivän. En ole koskaan ollut suuri makkaran ystävä, mutta hyvälaatuinen käy. Jatkosta en tiedä. Minun täytyy jatkossa muistaa aina pureskella ruoka hyvin. Aiempaan elämääni kuului myös ajoittainen hotkiminen ja ihan varmasti makkaranpalatkin joskus sujahtivat mahalaukkuun isoinakin paloina. Nyt se ei ole enää mahdollista.

Ja vielä yksi kuva, ihana muisto viime kesältä

Hyvässä seurassa nautittu viileä roséviini. Kesäloman kaunis iltapäivähetki, sydämen kevennystä ja ruumiin ravitsemista viinillä, mansikoilla ja juustoilla. Sanoisin yhdeksi täydellisimmistä nautinnoista, joista en ole valmis luopumaan koskaan kokonaan. Nyt vain kaikkea vähemmän.. Mutta jos saan ensi kesänä nauttia samoja antimia kauniissa kesämekossa, normaalipainoisena ja iloisin mielin, niin se korvaa kaiken. Silloin ei ruoan ja juoman nautitulla määrällä ole enää merkitystä.

*

Advertisement

Syömisen opettelua leikkauksen jälkeen

Leikkauksesta on nyt kulunut 6 päivää. Olen sinä aikana ehtinyt laihtua noin 3 kg, voivotellut alkuun toimimatonta vatsaa ja saanut sen ummetuslääkkeen avulla, hiphurraa!-huudoin toimimaan, olen opetellut nauttimaan aamupuurosta ja pitänyt ruokapäiväkirjaa.

On hyvä, että leikkaukseen laskeudutaan kolmen viikon ajan vähäenergiaisella dieetillä, jossa lähes kaikki on kiellettyä. Se on mielelle tärkeää. Tuntuu suunnattoman ihanalta nyt leikkauksen jälkeen kun saakin syödä ’lähes normaalisti’. Aamupuurot, sosekeitot ruokakermalla ja raejuustolla jne. Nehän ovat jo ihan oikeaa syömistä!

Puuroa syön joka aamu 5-6 ruokalusikallista, laitan ½-1 tl margariinia voisilmäksi ja ehkä yhden ruokalusikallisen hedelmä- tai marjapilttiä. Sen syötyäni olen ihan täynnä. Hetken aikaa tuntuu, etten voi  pariin tuntiin syödä yhtään mitään. Yleensä odotan noin puoli tuntia tai tunnin ja juon sitten appelsiinimehua ja teetä tai kahvia.

Entisenä kahvinjuojana olen nyt ihmeissäni kun kahvi ei maistukaan enää hyvälle. Silti juon kerran päivässä kahvia, hitaasti, välillä irvistellen, mutta juon kuitenkin, etten saisi turhia päänsärkyjä. Kahvissa nykyään on tuoksu ehdottomasti parempi kuin maku. Ehkä se on ollut ennenkin niin.. Sensijaan vihreä tee on alkanut maistua taivaalliselta.

Olen aina ollut ahkera ruoanlaittaja. Nytkin nämä sairauslomapäivät kuluvat osittain siihen, että selailen hurmaavia ruokablogeja, haaveilen avokadopastasta, valmistan itselleni sosekeittoja kokeillen mitä kärsii syödä ja kuinka sileäksi keiton saan mistäkin raaka-aineesta. Olen myös jo kutsunut ystäviäni kotiini päivälliselle, lounaille ja kahveille, jotta saan tarjota jotain hyvää. Ruoka on minussa niin syvällä. Minulla ei ole nyt nälkä enkä halua syödä, ahmia tai rohmuta paljon. Ehkä opin tämän leikkauksen kautta, että voin nauttia minimalistisesti, hyvästä ruoasta, laadukkaista raaka-aineista. Ennenkaikkea Nauttia.

Tällä viikolla olen jo leiponutkin! Sekin on juurtunut minuun niin syvälle. En ole kylläkään maistanut leipomaani manteli-appelsiinikuivakakkua, mutta kahvivieraiden ja kotiväen hymy huulilla kertoi, että maukasta oli.

Minulla on myös vertaistukea. Ihana on jutella päivittäin samana päivänä leikatun naisen kanssa. Kuka muu jaksaisikaan jauhaa kanssani näitä asioita. On ehkä puuduttavaakin kuulla uudestaan ja uudestaan miten monta ruokalusikallista on mitäkin ruokalajia syönyt. Mutta saman kokenut tietää sen tunteen missä juuri nyt mennään. Vertaistuki on tässäkin asiassa tärkeää. Ihana lisä, jota en osannut odottaa. Iloinen yllätys. Uusi ystävä!