Leikkauksesta on nyt kulunut 6 päivää. Olen sinä aikana ehtinyt laihtua noin 3 kg, voivotellut alkuun toimimatonta vatsaa ja saanut sen ummetuslääkkeen avulla, hiphurraa!-huudoin toimimaan, olen opetellut nauttimaan aamupuurosta ja pitänyt ruokapäiväkirjaa.
On hyvä, että leikkaukseen laskeudutaan kolmen viikon ajan vähäenergiaisella dieetillä, jossa lähes kaikki on kiellettyä. Se on mielelle tärkeää. Tuntuu suunnattoman ihanalta nyt leikkauksen jälkeen kun saakin syödä ’lähes normaalisti’. Aamupuurot, sosekeitot ruokakermalla ja raejuustolla jne. Nehän ovat jo ihan oikeaa syömistä!
Puuroa syön joka aamu 5-6 ruokalusikallista, laitan ½-1 tl margariinia voisilmäksi ja ehkä yhden ruokalusikallisen hedelmä- tai marjapilttiä. Sen syötyäni olen ihan täynnä. Hetken aikaa tuntuu, etten voi pariin tuntiin syödä yhtään mitään. Yleensä odotan noin puoli tuntia tai tunnin ja juon sitten appelsiinimehua ja teetä tai kahvia.
Entisenä kahvinjuojana olen nyt ihmeissäni kun kahvi ei maistukaan enää hyvälle. Silti juon kerran päivässä kahvia, hitaasti, välillä irvistellen, mutta juon kuitenkin, etten saisi turhia päänsärkyjä. Kahvissa nykyään on tuoksu ehdottomasti parempi kuin maku. Ehkä se on ollut ennenkin niin.. Sensijaan vihreä tee on alkanut maistua taivaalliselta.
Olen aina ollut ahkera ruoanlaittaja. Nytkin nämä sairauslomapäivät kuluvat osittain siihen, että selailen hurmaavia ruokablogeja, haaveilen avokadopastasta, valmistan itselleni sosekeittoja kokeillen mitä kärsii syödä ja kuinka sileäksi keiton saan mistäkin raaka-aineesta. Olen myös jo kutsunut ystäviäni kotiini päivälliselle, lounaille ja kahveille, jotta saan tarjota jotain hyvää. Ruoka on minussa niin syvällä. Minulla ei ole nyt nälkä enkä halua syödä, ahmia tai rohmuta paljon. Ehkä opin tämän leikkauksen kautta, että voin nauttia minimalistisesti, hyvästä ruoasta, laadukkaista raaka-aineista. Ennenkaikkea Nauttia.
Tällä viikolla olen jo leiponutkin! Sekin on juurtunut minuun niin syvälle. En ole kylläkään maistanut leipomaani manteli-appelsiinikuivakakkua, mutta kahvivieraiden ja kotiväen hymy huulilla kertoi, että maukasta oli.
Minulla on myös vertaistukea. Ihana on jutella päivittäin samana päivänä leikatun naisen kanssa. Kuka muu jaksaisikaan jauhaa kanssani näitä asioita. On ehkä puuduttavaakin kuulla uudestaan ja uudestaan miten monta ruokalusikallista on mitäkin ruokalajia syönyt. Mutta saman kokenut tietää sen tunteen missä juuri nyt mennään. Vertaistuki on tässäkin asiassa tärkeää. Ihana lisä, jota en osannut odottaa. Iloinen yllätys. Uusi ystävä!
Aallonmurtajalla 
Tätä on kyllä mielenkiintoista seurata. Ihmeellistä, että mielihalutkin ovat muuttuneet. Kuulostaa siltä, että olosi on aika hyvä, vai onko?
Katriina, kiva kun tykkäät. Olo on nyt kohtalaisen hyvä. Kunhan elämä on säännöllistä. Kahden-kolmen tunnin välein syöntiä ja siinä väleissä juontia. Elämän on oltava tasaista. Siksi tämä sairauslomakin on tarpeen. Ja muutenkin, koska mitään painavaa ei saa kantaa, eikä muutenkaan rehkiä ja reuhtoa.