Päivittäiset arkistot: 28.12.2012

Enneuniko?

Näin unen, jossa juoksin. Ylläni oli kevyet juoksushortsit ja toppi, ja juoksu oli niin kevyttä. Unessa ajattelin, että on hieno tunne kun jaksaa juosta kilometrejä. Oikeastihan en ole koko elämäni aikana juossut. Paitsi lapsena joskus, mutta aikuisiällä en oikein koskaan. Ruumiinrakenteeni on aina ollut rintava ja raskas, vaikka olisin ollut kevyempikin.

Mietin nyt, että juoksenkohan joskus.. Ilolla, kevyenä, huumassa ! Nyt ajatus tuntuu vielä ihan epärealistiselta, mutta kunhan kilot karisevat ja kevät koittaa niin koskaan ei tiedä..

Joulu meni, onneksi. Jouluruoat jäivät lähes kokonaan syömättä, nekin mitä suunnittelin. Kukkakaalisalaatti muuttui jo joulupäivänä kasviskeiton aineksiksi. Lihakaan ei maistunut, joten muutaman päivän aikana elin glögillä, suklaalla ja kasviskeitolla. Omatekoinen saaristolaisleipä maistui voin ja Brien kanssa, mutta kohtuudella. En tiedä johtuiko etova olo juuri siitä, että ruoka oli täyttänyt mielen jo monta päivää etukäteen, ja kun vihdoin tuli aika syödä niitä suunniteltuja uusia jouluaterioita, ei haluttanutkaan.

Voitteko kuvitella: reilu 6 viikkoa leikkauksesta kävin perinteisellä Tapaninpäivän pizzalla. Olipa ihana, että senkin pystyi tekemään. Pizzasta söin kylläkin vain noin 1/3, ehkä vähemmänkin, mutta silti! Täysi olo tuli, muttei onneksi huono olo. Ja loput kotipakettiin.

Lähinnä huono olo tuli siitä, että aloin miettiä taas, että venyiköhän mahalaukkuni nyt siitä pizzan nauttimisesta. Pelkään melkein, että venytän ruokamääriä lisäämällä mahalaukkuni taas niin, että pystyn syömään suurempia määriä, enkä sitten laihdukaan. Minulla on tekemistä pääkoppani kanssa. Odotan ja vaadin itseltäni paljon, vaikka olen tämän laihtumisprosessin alkutaipaleella vasta. 13,5 kg olen laihtunut nyt marraskuun alusta. Suunta on koko ajan alaspäin. Onneksi. Nyt vain tarvitaan sitä malttia, jota minulla ei ihan koko aikaa ole.

Advertisement