Vuoden viimeinen päivä, 7 viikkoa leikkauksesta

Niin se vain on tämäkin vuosi ihan lopuillaan. On ehkä aika hieman muistella mitä tänä vuonna on tapahtunut. Henkisesti ajoittain raskaskin vuosi, mutta silti antoisa. Muutaman päivän olisin voinut jättää ehkä elämättä, tai ehkä jokainen päivä on täytynyt käydä läpi, jotta olen nyt tässä, näillä ajatuksilla ja tunteilla.

Sain lokakuussa tänä vuonna kuulla, että lihavuusleikkaukseni on marraskuun 12. päivä. Jonoja oli alettu heti syksyn koittaessa purkaa reippaaseen tahtiin. Aloin siis lokakuussa laskeutua tähän leikkausajatukseen ja odotus oli kutkuttavaa, jännittävääkin. Onneksi gastroskopia oli varhaisessa vaiheessa, se on nopea, mutta pakokauhua aiheuttava hirvittävä tutkimus. Etenkin jos kärsii yhtään ahtaanpaikankammosta.

Leikkausta edeltävä kolmen viikon ene-dieetti oli omalta kohdaltani hieman pettymys. Olen aiemmin vuosia sitten ollut samanlaisella ene-kuurilla, valvotusti. Silloin laihduin 8 viikon aikana noin 17 kg. Mikä oli todella hurjaa. Nyt olin vähäenergiaisella dieetillä 3 viikkoa, ja kun noudatin kuuria tarkasti, paino putosi hurjaa vauhtia, mutta kun lisäsin yhdenkin leivän tai piirakanpalasen dieetin sekaan, loppui painonpudotus kuin seinään. Loppujenlopuksi motivaatio loppui ihan viimeisinä päivinä ja Nutrilett-pirtelöt alkoivat todellakin maistua vastenmielisiltä. Laihduin vain siis muutaman hassun kilon ennen leikkausta.

Käyn henkistä kamppailua syömisen opettelun kanssa päivittäin. Mikään ei ole vielä ihan luontevaa, vaikka käytännössä on toisaalta helppokin noudattaa uudenlaista ruokavaliota. Kunhan jääkaapista vain löytyy rahkaa, raejuustoa, piimää, jogurtteja, juustoja. Sen kaiken muun miettiminen onkin sitten vaikeampaa. Joten olen huomannut, että kaikkein helpointa on tehdä iso kattilallinen kasviskeittoa ja syödä sitä ainakin kerran päivässä. Suosittelen siis.

Samoin on helppo syödä omena tai banaani välipalaksi. Yritän kantaa omenoita säännöllisesti kaupasta kotiin, ja säilyttää niitä kylmässä. Meillä kun tahtovat kauniit omenat aika pian nahistua pöydällä kulhossa. Vieläkin siis pitää patistaa itseään syömään hedelmiä.

Olen nyt aikonut olla erittäin tiukkana heti uuden vuoden koittaessa. Keskityn enemmän. Viime viikot ovat menneet ajoittain hieman ’vasemmalla kädellä’. Olen usein alisyönyt ja juonut vettäkin ihan liian vähän. Laihtuminenkin on silloin hitaampaa.

Kaikille ihanaa, kevyttä ja inspiroivaa vuotta 2013. Ja lihavuusleikatuille, ja leikkausta odottaville: Onnellista Uutta Elämää!