Olen koko elämäni ajan ollut pyöreä, lihava, pullea ja pehmeä. Haluan nyt vihdoin 46-vuotiaana tulla siksi ihmiseksi, jota olen sisäisesti: normaalipainoiseksi. En tavoittele laihuutta enkä odota, että elämän murheet poistuvat kuin taikasauvalla, mutta jospa yksi asia johtaisi toiseen.
Olen kahden lapsen äiti, enkä kenenkään vaimo. Joskus olin, miehen vaimo, mutta se elämänvaihe on nyt takanapäin. Aloin kulkea elämässäni oikealta tuntuvaa polkua. Matkaan juuri nyt yksinäni, mutta naiskumppanin toivon joskus rinnalleni löytyvän. Rakkaus on harvinainen asia, se ehkä löytyy taas joskus, toivon niin. Rakkaat ystäväni ja perheeni kannattelevat minua tämänkin leikkausasian kanssa. Ihan kaikille tuttaville en ole asiasta kertonut, sillä en liikaa halua joutua selittelemään esim. faktoja. Lihavuusleikkauksesta kertominen tuntuu niin henkilökohtaiselta asialta ja tunnen, että minulla täytyy olla hyvä, luottamuksellinen suhde ihmiseen, jonka kanssa asiasta puhun henkilökohtaisesti. Täällä blogissahan olen anonyymi.
Olen ollut kunnallisessa lihavuusleikkausjonossa tasan puolitoista vuotta, ja nyt vihdoin olen saanut leikkauspäivän, joka on 12.11.12. Kerron leikkausta edeltävistä vaiheista ja leikkauksen jälkeisestä ajasta tässä blogissa. Lähtölukemat ovat nämä: 160 cm / 109 kg. Vyötärönympärys lähes sama kuin paino. Vartalotyyppini on rintava ja runsaslanteinen.
Kaikki blogissani julkaistavat kuvat ovat omia laukauksia, ellei toisin mainita.
Tervetuloa mukaan!
Aallonmurtajalla 
Vastaa