Tämän olisi pitänyt tapahtua jo vuosia sitten, mutta se tapahtuu nyt, ihan pian, ollessani 46-vuotias. Mietin lihavuusleikkaukseen hakeutumista jo vuosia sitten, mutta olen hitaasti kypsytellyt asiaa mielessäni. Noin kaksi vuotta sitten hakeuduin työterveyslääkärin juttusille painoasioista. Kertasin paino- ja laihdutushistoriaani, päivittelin verenpainelukemiani, kolesteroli- ja sokeriarvojani, jotka olivat jo vuosia olleet rajoilla tai hieman rajan yli. Lähisukuni diabetestakin olin alkanut pelätä.
Ikuisesti olen kiitollinen nuorehkolle naislääkärilleni, joka laittoi lähetteen yliopistosairaalaamme. Sehän oli jo melkein kuin olisi jonoon päässyt. Pian pääsinkin jonoon. Viimeisen vuoden aikana on jonoja saatu purettua niin hyvin, että leikkausaikani tuli jopa vähän yllätyksenä tänä syksynä. Ehdin olla leikkausjonossa puolitoista vuotta. Ja nyt ollaan tässä hetkessä, jolloin leikkaukseen on aikaa enää alle kaksi viikkoa. Tiukka vähäenergiainen dieetti kolmen viikon ajan auttaa jo hieman laskeutumaan leikkaukseen. Eihän sinne nyt tietenkään kylmiltään voikaan mennä, edellisenä päivänä nautitut pizzat mahalaukussa.
Lihavuusleikkaus eli mahalaukun ohitusleikkaus tulee ehkä muuttamaan elämäni. Minusta voi tulla normaalipainoinen, kunhan jaksan itse tehdä sen työn, että muutan elämäni. Itse leikkaus pienentää mahalaukun ensialkuun golfpallon kokoiseksi. Sen jälkeen alan syömisen uudelleenopettelun.
Tämä on matka, joka toivottavasti antaa enemmän kuin mistä joudun luopumaan.
Aallonmurtajalla 
Vastaa